Tervetuloa
Päätin sitten ruveta kirjoittamaan blogia. Tänne tungen kai kaikkea maan ja taivaan väliltä, kunhan innostusta riittää. Oon nuori taiteilijasielu likka Turust. Piirrän ja kirjoitan. Joskus kirjoitan pidempiä tarinoita, joskus lyhyempiä katkelmia tai oneshotteja. Runojakin oon tehnyt, mut niit on kovin vähän. En oo runollista tyyppiä. Etenkin kirjoituksia aion siis julkaista täällä. Eli lukutoukat voi ruveta stalkkaamaan, jos tahtovat.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _
”Turpa kiinni pappi, turpa kiinni kirottu!” hän huusi. Köydet, jotka pitivät hänet kiinni tuolissa, alkoivat löystyä uhkaavasti. Mutten näyttänyt pelon merkkejä, en saanut näyttää niitä. Se oli vahvempi, kuin ikinä ennen. ”Kerro nimesi, demoni!” Sinä pääsit irti köysistä ja aloit lyömään vatsaasi. Olit viimeisilläsi raskaana, mutta paha sisälläsi yritti tuhota sen pienen ihmeen. Ellei ollut tuhonnut sitä jo.
”Pitele häntä”, pyysin Lucasta ja hän totteli. Panit kovasti vastaan, mutta Lucas piteli sinua väkisin. ”Kerro nimesi!” karjuin toistamiseen. Ristikuvioinen amulettini heilui eteen ja taakse aivan edessäsi. Sinä kärsit, se satutti minua. Mutta se olisi omaksi parhaaksesi. Lucaksen ja minun rukouksiini ei vastattu. ”Jumala on kuollut!” sinä huusit ja samassa kynttilät sammuivat. Sinä virnuilit voitontahtoisesti.
Lucas sai köytettyä sinut takaisin ja meni sytyttämään kynttilät. Niistä tuli kutsuvan lämmin hehku. ”Kirottu Luciferin lapsi, kerro nimesi!” Sinä et luovuttanut, uuvuit vain. Uuvuit ja oksensit verta. Työmme tuntui turhalta, käytännössä Lucifer oli jo vienyt voiton.
